torstai 3. heinäkuuta 2014

Because I'm happy

Vihdoin jaksoin tulla tänne bloginkin puolelle, mutta pakko tulla kuitenkin hehkuttamaan viime viikkoa, joka oli liioittelematta paras pitkiin pitkiin aikoihin. Suurimman osan viikosta vietin siis Hietajärvellä riparilla isosena. Parempaa isosporukkaa ei olisi voinut olla, eikä leiriläisissäkään ollut mitään muuta moitittavaa, kuin että se tietty actioni puuttui kun ne olivat niin kilttejä! Vaikka sää oli aika viileä ja muutenkin huono melkein koko leirin ajan, tunnelma pysyi silti korkealla koko ajan. 


 Gospel Riders -moottoripyöräkerho kävi yhtenä iltana kertomassa juttuja ja pääsin myös yhden pyörän kyytiin! Moottoripyöräkuume iski kyllä niin lujaa, että...

Leirin aikana vietettiin myös Iidan synttäreitä. Nyt kun häneltä loppuivat teinivuodet, niin loppuleirin ajan heittelimme kaikkea vanhusläppää. Välipalalla oli tietenkin synttärikakku Iidalle ja illalla Iidan kaverit kävivät tuomassa hänelle toisen kakun (jonka me isoset syötiin yhdessä) ja toinen heistä oli tehnyt synttäriräpinkin! Tekisi mieli laittaa se tännekin, mutta Sami ei varmaan arvostaisi sitä...





Perinteinen not my hands -meikkaushaaste tai mikä lieneekään. Kuten huomaa, naama oli erittäin hemaisevan näköinen ja pöytä täynnä banaanimössöä...

Yksi isosistakin sanoi jossain vaiheessa, että ei ole kesää ilman Hietsua. Itsekin allekirjoitan tuon täysin! Itse melkein 10 vuotta leireillä käyneenä siitä on vain muodostunut olennainen osa kesää. Kolmas vuosi isoshommissa menossa ja meno vain paranee vuosi vuodelta. Hietsussa parasta on ehdottomasti se, kun siellä tutustuu joka kerta aivan mahtaviin tyyppeihin. Ollaan alusta asti kuin parhaita kavereita, vaikka oltaisi ennen korkeintaan nähty jossain. Oon ite saanut tuolta aivan mahtavia kavereita ja toivon, että heidän kanssa pidetään yhteyttä vielä pitkään leirien jälkeenkin!

Hietsulta kotiuduin perjantaina ja lauantai ei suinkaan ollut mikään chillailupäivä. Oli ISKY:n kesäworkshoppien aika ja Sandra Itäinen Cleva-ryhmästä tuli pitämään hip hopia ja housea. House-kärpänen puraisi kyllä taas hyvin kovaa! Sitä tekisi niin mieli lähteä treenaamaan enemmänkin, mutta en ole vielä varma mitä jalkani ja penikat siihen sanovat. Jokatapauksessa hyvät workshopit kaikenkaikkiaan ja opin kyllä niin paljon uutta samalla kun tanssin itseni ihan piippuun... Hip hop 'till you drop!

Kuva ISKY:n fb-sivulta

Sunnuntaina koitti sitten riparilaisten konfirmaatio.Pitkästä aikaa tuli oltua kirkossa ja tällä kertaa se ei ollut edes millään lailla vastenmielistä. Liekkö se viikon Raamatulla päähän paukuttelu tehonnut minuunkin... Kirkon jälkeen lähdettiin kiertämään riparilaisten koteja laulamassa ja syömässä. Kaikkialla, missä käytiin, oli ihan törkeän hyvää ruokaa ja sitä tuli myös syötyä! Viidennen paikan jälkeen alkoi pikkuhiljaa jo täyttyä, mutta en kuitenkaan voinut vastustaa seuraavankaan paikan tarjoiluja! Se jäi onneksi miun osalta viimeiseksi, koska kello oli jo aika paljon ja piti lähteä itsekin jo juhlimaan.


Askartelin omalle ryhmälleni edellisenä iltana silmät ristissä tällaiset kortit. Näin näihin vaivaa ja menetin pariin kertaan hermotkin tulostimen kanssa, joten loukkaannun syvästi, jos joku ei näistä pidä!

Kuten, sanoin lähdin itsekin juhlimaan vielä illalla. Oli tosi hauskaa päästä taas pitkästä aikaa irrottelemaan ja viettämään aikaa huippujen ihmiste kanssa, joita osaa ei ole nähnyt pitkään aikaan. Mitään julkaisukelpoisia kuvia ei illalta ole, joten nauttikaa nyt tästä överi-duckface-teinikuvasta, jonka postasin instagramiin ennen lähtöä:


Viime viikolla oli täynnä aivan mahtavia ihmisiä, tutustui uusiin ja tapasin vanhoja. Sain chillailla, tanssia ja juhlia. Niin ja juoda teetä ihan kyllästymiseen asti! (Hietsun keittiön teepussipaketti juotiin tyhjäksi...) Tässä viime viikkoa kelaillessa oon ruennut tajuamaan, että elämä on tällä hetkellä tosi jees. En oo ollu näin onnellinen pitkään aikaan ja aion nyt nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Miulla on niin paljon mahtavia kavereita, etten edes kerkeä kaikkia nähdä kun kotonakin pitäisi välillä jaksaa olla.Toivottavasti joku nyt näkis tämän, koska haluan kertoa, että oon ympäröiny itteni niin mahtavilla ihmisillä, että väkisinkin rupeaa hymyilyttää! Nyt kun vielä saisi vuorokauteen lisää tunteja ja vikkoon päiviä tai ajan kokonaan pysäytettyä niin kaikki olisi paremmin kuin täydellisesti! Pitää kuitenkin nyt nauttia tästä fiiliksestä ja kesästä täysin rinnoin! Näillä fiiliksillä suuntaan huomenna Ouluun ja Oulun katutansseille vuosimallia 2014. Peace!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Tivoli-täti


Aattelin tulla pitkästä aikaa vähän päivittelemään kuulumisia. Tai no... ei miulla mitään jännää kerrottavaa ole juuri ollenkaan, joten tulin vain ilmoittamaan olemassaolostani! Viimeiset puolitoista viikkoa on mennyt tivolissa töissä ja huomenna suuntaan riparille isoseksi, joten tämä oli ainoa tsäänssi tulla postaamaan ilman pitkää taukoa.

Elikkä elikkä... Olin siis jo kolmatta kesää peräkkäin töissä Tivoli Sariolassa. Miun sosiaalinen elämä jäi tosi vähälle, koska päivärytmi meni joka päivä suunnilleen näin: 12 herätys, epämääräistä himmailua kotona 16-20 töitä, kotiin lagaamaan koneella, 1-3 aikoihin nukkumaan and again and again. Lauantaina jaksoin kuitenkin kylmyydestä huolimatta lähteä Eemelin kanssa Osuuskaupparockin ulkopuolelle kuuntelemaan Jukka Poikaa. Tää viimeisin viikko on nyt ollut ihan jäätävän kylmä! Olen seissyt pelikopissa suurinpiirtein toppatakki päällä ja silti tärissyt kuin haavan lehti!


Vasemman puoleinen kuva otettu ekana työpäivänä ja oikea muistaakseni toissapäivänä. Rakastan tätä Suomen kesää <3

Tänään tuli vähän vaihtelua tuohon pelin vetämiseen kun sain olla lastenklinikoiden Teemu-nalle. Vaikka ilma oli aika kylmä, sen karvapuvun sisässä oli aivan saakelin kuuma! Ja se pää painoi varmaan useamman kilon ja ei meinannut nähdä millään. Hartiat ovat jo nyt sen verran kipeät etten uskalla edes ajatella huomista. En ollut myöskään syönyt aamulla kuin yhden vaivaisen piirakan ja se sitten kostautui jossain vaiheessa sillä, että meinasin pyörtyä ja oksentaa ja oli pakko kipittää piiloon istumaan. Sain lopulta ruokaakin ja päivä jatkui! Muuten tuo nallena olo oli ihan tosi hauskaa! Lasten iloiset ilmeet sai itsekin iloiseksi ja sain käydä myös laitteissa nallepuku päällä!

Älkää näyttäkö tätä lapsille, ettei ne järkyty!!!

Eilinen juhannus kului töissä ja loppuilta mummolassa. Grillasimme ja saunoimme rennolla meiningillä. Oli ihan kiva ottaa välillä vähän iisimmin kun tuntuu, että aina pitää olla menossa jossain ja ympäripäissään kavereiden kanssa. Mummin ja ukin kanssa on aina hauska viettää aikaa! Ja oli nuo kaverit WhatsApp-viestien perusteella näköjään sittenkin osanneet pitää hauskaa ilman minuukin. 

Paskahousu on meidän suvussa ihan must-peli. Nytkin pelattiin ainakin 10 erää!

Huomenna siis katoan Kiihtelysvaaran metsiin Hietajärvelle ja oleilen siellä perjantaihin asti. Saa nähdä tuleeko silloin postausta vai milloin. Ken tietää... Nyt on pakko lähteä pakkaamaan! Laukku ammottaa tyhjyyttään!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Mysteeriretki Koli-edition

Tiistaina olin kokeilemassa vähän extreme-urheilua. Toteutettiin meidän luokan voimin mysteeriretki part. 2 Kolilla. Paitsi että ainoa, jolle tämä reissu oli mysteeri oli Lotta! Muut olimme olleet jo Kalliojärvellä mukana, jossa aloimme retkeä suunnitella. Tarkoituksena oli siis käydä tutkimassa Kolin luolia! Tai sellainen luola, jota ei kuulemma suositella turisteille, koska se on melko haastava. Siis täydellinen ensikertalaiselle! Kävimme ensin Pirunkirkolla, joka on huomattavasti helpompi. Ysiluokan vaelluskurssilla olisi ollut mahdollisuus vaelluksen jälkeen käydä Pirunkirkolla, mutta itse olin niin rättipoikkiväsynyt, etten jaksanut ja se jäi vähän kaduttamaan jälkeenpäin. Onneksi nyt pääsin siellä käymään.




Pirunkirkolta tullessa napattiin autosta lamput ja kypärät ja lähdettiin sitä the luolaa kohti. Luolaan päästyä ensimmäisen kapeamman kohdan kohdalla Lotta ja toinen Anna luovuttivat ja me muut jatkettiin eteenpäin. Luola alkoi kuitenkin jossain vaiheessa käymään sen verran kapeaksi, että jätettiin susiolla menemättä ja ninjailtiin itsemme pois jostain sivureijästä. Loppuajasta vain kiipeiltiin kallioilla ja koitettiin päästä varmaan mahdollisimman vaikeaa reittiä takaisin luolan suulle, jossa tavarat olivat.




Kotimatka kesti sitten aika pitkään, koska lähdettiin etsimään nuotiopaikkaa, missä voitaisiin paistaa makkarat, mitä Kolinportilta ostettiin. Pienen vaelluksen jälkeen löydettiin sellainen ja eväiden syönnin jälkeen lähdimme ajelemaan vailla mitään tietoa missä päin Joensuu on. Enon metsissä ajellessa löysimme myös autiotalon, joka piti tietenkin käydä tsekkaamassa. Kännykästäni oli tästä vaiheessa akku jo loppunut niin en saanut kuvia siitä mökistä. Ilta-auringossa se oli oikeastaan aika söpö. Pääsimme lopulta kotiin aika myöhään ja väsyneinä. Hieno reissu oli kyllä, mutta taisin hajottaa selkäni kallioita pitkin hypellessä, eikä eiliset tanssitreenit näköjään sitä ainakaan parantaneet. Koitetaan nyt tässä kestää ja tehdä töitä siitä huolimatta!

Voisin nyt lähteä pelaamaan vähän Criminal Casea ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan. Iltaneljästä kahdeksaan työaika on kyllä kirous kun päivärytmi kääntyy ihan ympäri kun ei tarvitse aamulla herätä aikaisin. Mutta got to deal with it... Hyvää yötä!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Days through Samsung

Elossa ollaan! Pitkä postaustauko on nyt ollut, mutta kuten blogin aloitettuani päätin, en aijo sitä anteeksi pyydellä. Inspis on ollut viime aikoina tosi hukassa ja koko ajan jotain muuta tekemistä. Netti on myös ruennut temppuilemaan enkä ole saanut kuviakaan siirrettyä kännykästä koneelle, koska tästä uuden uutukaisesta koneesta puuttuu joku ohjelma joka tukee Samsungin luuria. Wut?? Päätin kuitenkin pitkän vekslailun jälkeen vihdoin kokeilla Dropboxia. Olin aina mieltänyt sen jotenkin tosi monimutkaiseksi ja oudoksi, mutta sehän on ehkä yksinkertaisin asia ikinä! Kännykästä vaan kuvan yläpuolelta "lisää dropboxiin" ja pim! se on koneen boxissa! Siitä sain nyt sitten vihdoin intoa bloggaukseen ja ajattelin nyt läväyttää tänne kuvia viimeisen reilun viikon ajalta ja tarinoida siihen päälle jotain.

Päättäreistä ei ole kuvia (hyvä vaan!) eikä oikeastaan mitään erikoista kerrottavaakaan. Lähdettiin kaikkien Joensuun teinien tapaan lavan taakse ja siellä vietettiin iltaa ja tavattiin tuttuja. Tosi kiva ilta kaiken kaikkiaan. Puoliltaöin lähdettiin vielä katsomaan Eemelin kaverin keikkaa jonnekin baariin. Ihan hyvä keikka, mutta aloin olla tosi väsynyt ja kun joskus yhden jälkeen päästiin poikien kämpille niin nukahdin sohvalle melkein saman tien!

Alkuviikolla ei tapahtunut oikeastaan muuta kuin Annan (kaima hehheh) tuparit, jossa kaikki oli kyllä tosi iisillä linjalla ilman juomia ja kotona kymmeneltä. :D Keskiviikkona oli jokavuotinen JNS On The Street. Tanssiopiston porukalla olin nyt toistaiseksi viimeistä kertaa ryhmäsarjassa mukana. Voittoa ei tullut tälläkään kertaa, mutta fiilis tanssia oli aivan mahtava ja yleisökin näytti tykkäävän. Sai kyllä olla viimeinen kerta kun vedän nopeaa house-mättöä 30 asteen helteessä collarit ja huppari päällä! Esityksen jäkeinen välikuolema ei kerinnyt kunnolla helpottaa edes battleihin mennessä ja vedin rättipoikki väsyneenä yhden runin hoppia ja toisen sitten sitä housea... Ei todellakaan ollut parhaat setit mitä oon vetänyt, mutta tosi hauskaa oli battlata pitkästä aikaa!




Antti Nevonmaalle kiitos näistä kuvista! (linkkiä painamalla näkee muitakin kuvia päivästä)

Seuraavana päivänä starttasi sitten 3a: mysteeriretki. Tai no mukana oli vain viisi henkeä, mutta luokkaretki silti! Kaverini oli kirjoittanut muutamaa päivää aikaisemmin luokkamme WhatsApp-viestiketjuun, että hän tietää mitä tehdään joku päivä. Käski ottaa uimakamppeet mukaan, mutta muuta ei suostunut paljastamaan. Miulla oli pari arvausta, minne olimme menossa ja toinen osui oikeaan! Löysimme itsemme Kalliojärveltä, missä olin jo pitkään halunnut käydä. Nimensä mukaisesti paikka oli siis kallioita ja järvi. Hypimme alas veteen jonkun 4-5 metrin korkeudelta, eikä se ollut edes korkein mahdollinen. (jotkut sanoo että toinen kallio on 11 metriä) Paistoimme myös nuotiolla makkaraa ja banaaneita ja kuunneltiin musiikkia ja kuvattiin videoita Antin GoPro:lla. Huikee paikka keskellä metsää, ja on kyllä pakko päästä vielä uudestaan!




Perjantai oli vielä  ihanan lämmin niin lähdimme Eemelin ja Sussan kanssa loppupäiväksi rannalle chillailemaan. Tarkoituksena oli kasata ihan kunnon porukka, mutta tuntui, että kaikki olivat hävinneet jonnekin Joensuusta. Mutta hyvin selvittiin kolmestaankin! 


Lauantai-aamun pienestä krapulanpoikasesta huolimatta lähdimme äidin ja veljen kanssa jo ennen kymmentä ajamaan kohti Kuopiota. Matkus ja Ikea piti tietenkin käydä läpi ja löysin jopa melkein kaiken mitä tällä hetkellä tarvitsin ja halusin. Mustat farkut alkaa miulla vedellä viimeisiään ja H&M:ssä olisi uudet ollut seitsemällä eurolla, mutta en millään saanut tungettua miun leväperää ja tanssijan reisiä niihin jäljelläoleviin minikokoihin sisälle, joten hieman ärsytti jättää halvat pöksyt rekkiin. Olin myös snadisti yllättynyt, kun en löytänyt New Yorkerista yhtään mitään edes sovitettavaksi, kun yleensä kannan sieltä kassikaupalla halpoja rättejä! En tiedä kiinnostaako ketään nää miun ostokset, mutta laitan nää tähän silti for reason!

Tälläistä haalaria oon ettiny niin pitkään! Oikea hinta oli 19.90, mutta liityin Stadiumin kanta-asiakkaaksi niin sain vitusen alennusta. Woopwoop!

Äiti ei ihan ymmärrä miun logiikkaa, että joka kesä pitää ostaa uudet bikinit. En kyllä oikein itsekään, mutta niin se vain on! Raaskin kerrankin laittaa vähän enemmän rahaa kuin aikaisemmin H&M tai Cubus biksuihin. Molemmat osat oli jonkun 15:n euron kieppeillä ja Stadiumista nämäkin

Itkin verta kun huomasin muutama kuukausi taaksepäin, ettei maailman parasta peitevoidepalettia enää myydä Seppälässä. Kitkuttelin sitten vanhalla jämällä koko tämän ajan, kunnes tajusin, että sitä on taas olemassa! Pakko oli käydä ostamassa uusi, kun olen siitä vanhasta joutunut jo kynsillä kaivamaan viimeisetkin rippeet. :D Pelottaa vain, kun tuo pakkaus on muuttunut ja miulla on tapana rikkoa kaikki tuollaiset rasiat...

Eilen nyt ei mitään hirveän erikoista tapahtunut... Olin treenaamassa taas pitkästä aikaa ja treenien jälkeen menin Eemelin, Sussan ja Sussan kaverin kanssa saareen hengailemaan ja käytiin Eemelin kanssa jossain välissä vielä puliansassa (aka. Bepop Street) yksillä ja leikkipuistossa leikkimässä. (kyllä, "aikuisia" ollaan molemmat) Tämänkin päivän olen ollut vaan kotona enkä ole edes pistänyt nokkaani ulos tuon kurjan sään takia. Onneksi huomenna paistaa aurinko, niin pääsee ottamaan vähän väriä tälle miun valkeelle iholle!

Tuli kyllä hyvin pitkä ja sekava postaus, mutta tulkoot! Torstaina miulla alkaa työt ja kiitos työajan, sosiaalinen ja kaikki muukin elämä jää todennäköisesti aika vähäiseksi. Lisäksi päätin nyt rueta absolutistiksi loppukuun ajaksi, kun nyt kahden viikon aikana tullut 4 kertaa (+eilinen, mutta en laske sitä) oltua juhlimassa, niin pitää nyt ottaa vähän iisimmin etten ihan rappiolle joudu. Mun elämä muuttuu siis varmaankin aika tylsäksi, niin katsotaan jos sitä vaikka jaksaisi jonkun erikoispostauksen toteuttaa niin ei tämä blogikaan ihan kuole.

Täyte-selfie Instagramin uumenista

perjantai 30. toukokuuta 2014

Lomalla viimeinkin

Loma tuli vihdoin joten nyt on aikaa päivitellä tätä blogiakin! Koeviikon jälkeen nyt ei ole mitään jännää oikeastaan tapahtunut, muuta kuin tanssinäytökset oli tuossa viime viikonloppuna, mutta niistä höpöttelen sitten ihan omassa postauksessa. Oon niiden jälkeen vaan ollu ja nauttinu vapaudesta, koska viimeiseen kokeeseen (äikkä) ei edes tarvinnut lukea. Keskiviikkona miun tipaton toukokuu tosin kaatui kun otettiin Eemelin kanssa varaslähtö päättäreihin. Mutta toukokuun viimeinen viikko niin se suotakoon!

Tänään oli vielä viimeinen ponnistus aamuheräämisten kanssa. Kello soi seitsemältä, koska lähdimme koulun kanssa Kolille kevätjuhlaan. Rupesihan sitä miettimään, että miten nopeasti tämäkin vuosi on mennyt. Ehkä rankin ikinä, mutta samalla hauskin ja täynnä kaikkea ohjelmaa. Oli wanhat, wanhojenmatkat, kakkostenristeilyt jne jne. Sain tän lukuvuoden aikana tosi paljon uusia kavereita, joihin en ikinä olisi uskonut tutustuvani! Kaiken kaikkiaan aivan mahtava vuosi ja odotan innolla, mitä abivuosi tuo tullessaan! Huomenna sitten juhlitaan koko Joensuun kanssa toivottavasti hyvässä säässä ja ehdottomasti hyvässä seurassa.

Ei miulla oikeestaan mitään järkevää asiaa ollut. Kunhan tulin taas ilmoittamaan olemassaolostani ja pitämään tätä blogia pystyssä. Kuvia en syystä x saa tähän laitettua, mutta instagramista löytää kuvia meidän tämän päivän reissusta #lyseokolilla2014. Meidän koulukin somettuu enemmän ja enemmän!

Pakko linkata tämä joka vuosi jonnekkin!

Hyvää kesää kaikille ja viettäkää aivan mahtavat päättärit!!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Pitääks rusketus hankkia purkista?


Heissuliveissuli ja terkut täältä trooppisesta itä-Suomesta! Oli jotenkin hassua tulla tänään kouluun kun perjantaina kaikki kulki vielä suunnilleen toppavaatteissa ja valitteli miten kylmä on mutta entäs tänään. Sitä kesävaatteiden määrää! Varmaan joka toisella tytöllä oli hame ja muilla sitten lahkeet muuten lyhentyneet. Ihan kuin olis ollut pitempikin vapaa kuin viikonloppu!

Liekkö auringonpaiste ja lämmin sää saanut opettajatkin vähän lepsummiksi, kun tänään vietin kokonaista kaksi matikantuntia ulkona! Eka tunti meni lähinnä paistatellessa ja lopulta lähdimme Kiiran kanssa kauppaan ostamaan jäätelöä ja sitten takaisin vaan nurmikolle makaamaan. Toisella tunnilla tuli sitten ihan tehtyä tehtäviäkin ja jostain syystä meni paljon paremmin kuin siellä pimeässä luokassa. Aloin jopa tajuamaan tuota integrointihommaa!


(Krediitit Kiiralle näistä kuvista!)

Noh, kostautuihan tuo auringossa hengailu sitten lopulta. En vissiin ikinä tuu myöntämään itelleni sitä, että rusketun hitaasti ja palan helposti. "Ja minähän en mitään aurinkorasvoja käytä!". Nii joo... Selkää koristaa nyt kauniit rusketus palamisrajat topista ja rintsikoiden olkaimista. Taitaa olla henkilökohtainen nopeusennätys kun ensimmäisenä kesäpäivänä jo näytän ravulta. No, aloe vera -rasvaa kehiin ja sormet ristissä toivotaan, että se muuttuu rusketukseksi!


maanantai 12. toukokuuta 2014

Uus kone!

Meidän perheessä on sellainen paha tapa, että asioiden hoitamisessa ei pidetä mitään hirveää kiirettä. Kotoa siis periytyny miullekki ja kavereilla meinaa aina pettää hermot ku tuun myöhässä ja jankutan sitä samaa "maksan ku jaksan" laulua. Mutta siis, porukat oli luvannu miulle 18-vuotislahjaksi uuden koneen, tuon kämäsen vanhan miniläppärin tilalle ja sain sen nyt siis lauantaina. Kolme kuukautta myöhässä!



Muuta en osaa tästä koneesta kertoa, kuin että se on HP ja valkoinen! Oon niin nainen tällaisissa asioissa, että kun näin tämän, oli pakko saada, koska en halunnut mustaa tai minkään muun väristä. Pakko oli olla valkoinen! Okei, miulla on myös sellainen käsitys, että HP:t on ihan laadukkaita, joten se oli toinen kriteeri mutta anyway. Melkein pakotin yhden kaverini sanomaan, että tämä on hyvä kone vaikka hän oli aluksi sitä mieltä, että pitäisi ottaa joku toinen. Yksi puoltava mielipide menee tottakai niiden kymmenen vastaan olevan edelle! 

Mitä nyt oon nää pari päivää tällä leikkinyt, niin oon kyllä ihan rakastunut! Tää on niin paljon nopeempi mitä vanha kone, mikä meinasi muutamaan otteeseen olla jo seinässä miun turhautumisen vuoksi. Näytöstäkin näkee jopa läpi kun ei oo sitä sentin hiuslakkakuorrutusta päällä. Muutenkin vaan niin paljon parempi kuin tuo miniläppärinkuvatus. Ja mikä parasta, pääsen pelaa Simsiä! Se oli ehkä suurin syy tän koneen hankkimiselle, koska pöytäkone on aina jonkun muun vallassa ja vanhalla läppärillä en voinut kuvitellakaan pelaavani mitään. Pikkuveli opetti miut jo vähän pahoille teille ja nyt on Sims 2 latautumassa ja en malta oottaa, että pääsen taas pelaamaan! Katsotaan miten paljon minuu täällä enää näkyykään. No ei vaiskaan!

Toimiva web-kamera=luksusta. Pitihän silläkin päästä jo leikkimään...

perjantai 9. toukokuuta 2014

Thank god it's friday!

Moikkelismoi! Ilman mitään sen suurempaa syytä tai tarvetta aattelin tulla tänne höpisemään ja ilmoittamaan olemassa olostani. Se olemassaolo on tosin ollut viime päivinä vähän kyseenalaista kun olen vaellellut ympäriinsä röllipeikon näköisenä ja jotenkin ihan pihalla kaikesta. Keskiviikkona oli pakko mennä kouluun, etten jäisi enempää jäkeen kuin mitä jo olin. Tauti painoi silti ihan kiitettävästi ja pari kertaa meinasin jo tukehtua tuohon yskään. (Ootteko ikinä koittanu pidätellä yskää? Älkää!) Nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta ei tää yskä silti ole minnekkään hävinnyt.

Pitäis ehkä opetella jaksamaan tekemään (mitä just kirjotin?) kollaaseja niin sais nää kuvat paljon kivemman näkösesti tänne...

Uskaltauduin keskiviikkona treeneihinkin. "Sairasosastolle" tosin. Viime hoppitunnista oli aikaa joten olin kyllä pihalla kuin lumiukko sen kaiken hyvän lisäksi että koko esityskin on ihan levällään. Harvemmin jaksan stressata mistään asioista, mutta tää vois olla sellanen asia, mitä vois rueta vähän stressaamaan kun ei noihin näytöksiinkään oo enää kuin kaksi viikkoa... Niistä voisin muuten turista vaikka vähän enemmänkin jossain tulevaisuudessa, mutta voin sen verran sanoa, että oli hassua löytää itsensä Tanssiopiston seinällä olevasta julisteesta!


Mutta joo. Huomenna olisi lähdettävä nuorten kirppikselle myymään vähän vanhoja rättejä pois jos saisi vaikka vähän rahaa (tarkistin tilin saldon tänään ja masennuin). Elikkä kaikki siis huomenna Joensuussa pyörivät tsekkaamaan Whisperiltä NuVa:n kirpputori! Be there or be square! Tarvitsen teitä! :D Siitä sitten illalla ajetaan Imatralle moikkaamaan mummia ja ukkia ja sunnuntaina sitten takaisin kotiin ja näytöstreeneihin. Koeviikkokin lähestyy uhkaavasti ja vaikka mitä muuta kivaa (sarkasmi) olisi tehtävänä... Saamaton mikä saamaton ja kohta alkaa oikeasti iskeä paniikki kaiken kanssa! Mutta onneks nyt on viikonloppu. Nauttikaamme siitä. Peace!

tiistai 6. toukokuuta 2014

That's sick, man!

Liekkö seurausta vappuna saaressa oleskelusta vai mistä, mutta meikäläinenkin on nyt sitten ollut monen muun Joensuulaisen nuoren tapaan kipeänä... Alkoi ihan normaalina yskänä perjantai-illasta ja siitä sitten vain paheni viikonlopun aikana ja kuumettakin ollut pari päivää. Tänään tosin on heitellyt aamun 38:sta 35:en ja sitten jo ihan normaalilämpöön. Ihan hyvä olo tosin ollut jo suurimman osan päivästä, joten katsotaan, jos sitä huomenna jo jaksaisi kouluun lähteä. Pelottaa jo miten pihalla sitä on kun ei ole kahteen päivään ollut koulussa ja kaikenmaailman esseitä ja analyysejä olisi vaikka muille jakaa muutenkin. Mitään järkeväähän en siis näiden parin päivän aikana ole tehnyt, vaan lähinnä maannut peiton alla, ryystänyt teetä ja katsonut silmät ristissä leffoja ja tv-sarjoja. Facebookiin jo kirjoittelinkin, että alkaa olla jo yliannostus noista saatu!


Näiden kanssa siis tullut vietettyä viime päivät ja aika kattavasti kaikki katsottu läpi.

Pakko vielä kertoa tästä miun sairaspesästä! Tää miun 140 levee sänky on siis jaettu sellasiin osioihin joista yksi on tuo ekassa kuvassa näkyvä telkkarin kattelusektori, josta sitten aina illalla (ja välillä päivälläkin) kupsahdan kyljelleni nukkumaan epämääräiseen kippuraan. Muusta sängystä näkee sitten aika hyvin mitä muuta olen puuhaillut, kuinka paljon käyttänyt nenäliinoja ja mitä syönyt. Yhdessä kohtaa on kaikki likaiset astiat, toisessa kasa nenäliinoja ja kolmannessa kaikki muu ylimääräinen tavara. Hyi että, pitäis varmaan tyhjentää koko peti...

Mutta siis joo. Ei miulla oikeestaan mitään järkevää asiaa edes ollut. Aatelin vaan tulla ilmoittamaan, että oon ainakin melkein hengissä! Pari postausideaa on nyt tullut tässä sairastaessa niin katsotaan, jos vaikka niitä jaksan jossain välissä rueta toteuttelemaan. :)

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappen

Miun piti tulla alkuviikosta kirjoittamaan joku postaus joka koskisi jotain muuta kuin juhlimista ettette kuvittele, että oon oikeesti joku rappionuori, mutta se vähän niinkuin jäi ja nyt pitää varmaan jo vappupostaus kirjoittaa! Tajusin kuitenkin, että miun vapusta nyt ei hirveesti oo kerrottavaa. Tosi hauska oli kyllä ja muuta, mutta kun ei tapahtunut oikeestaan mitään ihmeellistä tai mainitsemisen arvoista (tai en halua kertoa kaikkea, koska miun aski varmaan räjähtäis tyhmistä kysymyksistä). Mutta koska miulla nyt ei ole muutakaan kirjoitettavaa niin kirjoitan tästä kuitenkin.

Alkuiltaa vietin koko luokan voimin yhden luokkalaisemme luona. Grillattiin, tanssittiin, syötiin, pelattiin Aliasta ja ihan vaan hengailtiin ja pidettiin hauskaa. Jokainen oli tuonut jotain syömistä ja sitä ruokaa oli kyllä ihan tajuttoman paljon! Sanoinkin monta kertaa, että niillä elää seuraavan viikon. Instagramista jos etsii #2agoeswild niin löytää muutaman kuvan lisää noista pippaloista.

Vappupekoni (pöllitty Instagramista)


Party animal Teukka

Jossain vaiheessa rupesi sitten luokkalaisten naamat kyllästyttää (ei oikeesti!!<3) joten lähdin Saareen moikkaamaan muita kavereita. Siellä hengailtiin vaan kavereiden kanssa ja hunttailtiin ja juotiin vähän lisää. Oli ihan törkeen kylmä ilma, joten ei siellä kärsinyt kovin myöhään olla. Lähdettiin Eemelin kanssa Bar Playn kautta niiden kämpille ja siellä jumitettiin poikien kanssa aamupuolelle yötä eikä tehty kyllä oikeestaan mitään jännää tai mainitsemisen arvoista. Kuhan jumitettiin ja tapeltiin aina välillä. :D

Seuraavana aamuna sitten heräiltiin vähän turhankin kauniiseen aamuun. Puoliltapäivin lähdettiin torille katsomaan vappuajoja, jossa siis paikalliset museoautot ajaa toririnksaa. Pojat oli vissiin ekaa kertaa kattomassa ja olivat kyllä ihan onessaan! Itse sen 17 kertaa ollut kyseisessä tapahtumassa mukana niin niistä autoista ei hirveemmin enää jaksa innostua, kun ne on kuitenkin aika pitkälti samat joka vuosi. Paitsi no olihan se meidän auto siellä kyllä kaikkein hienoin! ;)

Ajojen jälkeen käytiin Hesessä syömässä aamupalaa (!) ja mentiin takaisin poikien kämpille jumittamaan (ylläri?). Lähdin jossain vaiheessa kotiin ja jatkoin jumittamista siellä. Enkun yo-vihko olisi pitänyt tehdä valmiiksi, mutta se vain tuntui jotenkin niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Tein sen kuitenkin melkein kokonaan ja se on jo ylpeyden arvoinen saavutus se!

Tiivistää aika hyvin eilisen fiilikset...

Mutta joo. Siinä oli siis aika pitkälti meikäläisen vappu. Oli miulla oikeesti ihan tosi kivaa, mutta tää teksti saa vaan koko illan näyttämään tosi lamelta ja tylsältä. :D Oon tosi onnellinen, että miulla on tosi ihania kavereita, joiden kanssa saan hengailla ja joille voin soittaa pienessä maistissa, että "voinko tulla teille yöks?" ja aina on paikka tarjolla. Nyt on taas pitkästä aikaa sellainen kausi, että elämässä on kaikki hyvin ja mikään ei vaan voi lannistaa! Tulipas tunteellista settiä tähän loppuun... Taidan rueta kattomaan jotain leffaa uudesta telkkarista, jonka kävin eilen illalla (ihan ilmaiseksi!) Isalta hakemassa kun se halusi vaan päästä siitä eroon. :D Mites teidän vappu?

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Heja Sverige!

Edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, että palailin tuossa perjantaina ruotsin laivalta. Kyseessä oli siis koulun kakkosluokkalaisten opintomatka aka kakkosten risteily. Tuo "opintomatka" nimi naurattaa vähän, koska mitään hyödyllistä koko reissulla ei tapahdu lukuunottamatta korkeakouluvierailuja Helsingissä. Muuten koko matka on melkein kokonaan ryyppäämistä niin oppilailla kuin opettajillakin. Joten, kuten kuvitella saattaa, erittäin hieno reissu takana!

Can't decide so take them all! Yhteensä 5 paria kenkiä mukana #shoeloveistruelove

Keskiviikkona siis lähdettiin busseilla kohti Helsinkiä ja niitä korkeakouluja. Itse olin valinnut mennä tutustumaan teatterikorkeaan, koska mikään muu ei kyllä kiinnostanut pätkän vertaa! :D Kouluna aivan huikea ja tilat ja kaikki myös tosi hienoja (ne tanssisalit -pure love!<3). Tuli sellainen fiilis, että sinne voisi todellakin hakea, jos ei mitään muuta tosiaan keksi. Tutustumisen jälkeen käytiin vielä pikaisesti Helsingin keskustassa tekemässä ekat shoppailut ja sitten busseilla satamaan. Tässä kohtaa tuli pieni notkahdus mahtavaan reissuun, kun huolella piilotetut juomat jäivät sitten tulliin... En kuitenkaan jaksanut hirveämmin siitä vittuuntua vaan lähdin hyttiin laittautumaan illallista varten.



Ekan illan ruokailu oli siis kaikille pakollinen ja sinne piti laittaa ihan juhlavaatteet päälle. Siinä sitten kiireessä rupeat kihartamaan hiuksia ja tunkemaan lisää pakkelia naamaan. :D Noh, päästiin kuitenkin syömään ja se laivan buffetti. Got to love! Ruokailun jälkeen siirryttiin sitten tsekkaamaan tax freen tarjonta ja huomattiin karu tosiasia: kaikki alkoholi oli k20. No, ei auttanut kuin tyytyä baaritiskin ylikalliisiin drinkkeihin ja tissutella eka ilta. Tuli myös taas todistettua todeksi tuo never say never shitti. Aina oon iskälle ja veljelle vannonu että "minähän en julkisesti mitään karaokea laula!". No, siellähän sitten vedettiin kaverin kanssa Siideripissitä niin tunteella että huhhuh.


Seuraava päivä oli sitten pelkkää Tukholmassa kiertelyä bussilla ja ilman, sekä siinä välissä shoppailua. Tosi vähän oli mitään kivaa, enkä hirveesti mitään ostanutkaan. Petranki kerkesin jo jossain vaiheessa hävittää ja kerkesin miettiä päässäni jo kaikki worst case scenariot siinä tunnin aikana kun sille koitin soitella. :D Löytyi lopulta ja saatiin loput shoppailut shoppailtua. Aika vaan tuntui loppuvan kesken kun se kiertoajelu kesti 2 tuntia ja takaisin busseilla piti olle jo kolmelta eli varsinaista vapaa-aikaa oli vain kolme tuntia.



Tuo froyo-baari oli kyllä niin himottavan näköinen! Olisin varmaan mättänyt kaiken tyhjäksi, mutta aatelin säästää mahaa laivan buffettiin. :D 


Illalla sitten taas melkeimpä saman kaavan mukaan elikkä karaokea, tanssia, ja tällä kertaa myös vähän enempi juomista, koska tax free k18. ;) Meno oli itelläkin hieman villimpi ja olin vissiin ollut häveyksissäkin jossain välissä! Olin sanonut kaverilleni käyväni nopsaan ulkona, mutta meninkin sitten (n. puoleksi tunniksi) hengailemaan toisen kaverini hyttiin. Siinä aikana koko opettajakunta oli paniikissa etsinyt meikäläistä ja luulleet, että olin lähtenyt joidenkin turkkilaisten matkaan. :D No, mutta kaikki oli hyvin ja sain kostettua Petralle sen päiväisen katoamisen. ;) 




"Kadoksissa" IB:läisten hytissä! 

Humala ja ihana Sussa <3

Kakkosten risteily on meidän koulussa aina se yksi lukion kohokohdista. Aina tapahtuu jotain legendaarista ja kyllä voin sanoa, että täyti melkein kaikki odotukset. Mahtava reissu (sanoinko sen jo joskus?) jonka tuun kyllä muistamaan pitkään. Kiitos kaikille, jotka oli mukana! Abiristeilyä odotellessa!

PS. Pakko vielä jakaa teillekki mitä Sussa postasi tänään miun seinälle. En rupea selittelemään enempää. :D